Tikkurilan Hammaslääkärikeskus - Purentavaivojen hoito

Seuraava sivu -->

<-- Palvelut

Hoito tehoaa yleensä hyvin purentaelimistön toimintahäiriöihin. Hoitomenetelmiä on paljon. Kullekin parhaiten sopivien keinojen valinnassa otetaan huomioon vaivojen perussyyt, vaikeusaste ja potilaan mahdolliset muut sairaudet. Kotihoito hammaslääkärin antamin ohjein varmistaa hoidon onnistumisen.

Purentaelimistöllä tarkoitetaan leukaniveliä, puremalihaksia, hampaistoa ja niihin läheisesti liittyviä kudoksia. Niiden kiputiloista ja toimintahäiriöistä tavallisimpia ovat leukanivelen äänet, leukanivelten tai purentalihasten kipu, suun rajoittunut avaaminen ja alaleuan liikehäiriöt. Muita oireita ovat muun muassa päänsärky, kasvokipu ja korvakipu.

Purentaelimistöstä aiheutuvat vaivat ovat yleisiä ja hammassäryn jälkeen toiseksi tavallisin pään alueen kiputila, joka saa potilaan hakeutumaan hoitoon. Naisilla nämä vaivat ovat 3–4 kertaa tavallisempia kuin miehillä. Useimmiten niistä kärsivät 35–45-vuotiaat. Kouluikäisilläkin oireita ja löydöksiä on melko paljon. Heillä vaivat ovat kuitenkin yleensä melko lieviä.

Purentaelimistön aiheuttamat vaivat ovat usein lieviä eivätkä aina vaadi hoitoa. On arvioitu, että 7–9 prosenttia suomalaisista tarvitsee hoitoa purentaelimistön toimintahäiriöistä aiheutuviin ongelmiin. Vaivat voidaan luokitella lihasperäisiin, nivelperäisiin ja niiden yhdistelmistä johtuviin. Diagnoosi perustuu oireiden selvittelyyn ja tarkkaan kliiniseen tutkimukseen, jota tarvittaessa täydennetään kuvantamis- ja muilla tutkimuksilla.

Erotusdiagnostiikka

Erotusdiagnostiikassa suljetaan pois muut kasvojen alueen kiputilat, kuten hammasperäiset syyt, päänsäryn eri muodot, muut korvasäryn syyt, kaularangan toimintahäiriöt, fibromyalgia ja yleissairauksiin liittyvät nivelperäiset kiputilat.

Altistavia tekijöitä

Naissukupuolen ohella altistavia tekijöitä ovat kasvojen ja leukojen alueen vammat, hampaistoon liittyvät seikat, kuten tietyt hampaiden virheasennot, hampaiden kiristely, hampaiden huomattava kuluminen sekä leukanivelen naksuminen. Myös yleissairaudet, kuten reumataudit ja laaja-alainen kipu voivat aiheuttaa purentaelimistöön toimintahäiriön. Perinnöllisyydellä ja psykologisillakin tekijöillä on vaivojen synnyssä merkitystä.

Diagnoosi

Täsmällisen diagnoosin tekeminen on usein vaikeaa, eikä diagnoosi aina ole yksiselitteinen. Purentaelimistön toimintahäiriödiagnoosia tukevat sille tyypilliset oireet, eli naksahdukset, rahinat ja lonksahdukset leukanivelessä, liikekipu, leukojen väsyminen, jäykkyys ja kipu sekä vaikeus saada suu aivan auki.

Potilaat kuvaavat yleensä kipuaan tylpäksi, jomottavaksi ja häiritseväksi. Tyypillisiä piirteitä ovat myös toispuolisuus ja se, että kipu vaihtelee vuorokauden aikojen mukaan. Useimmiten se on voimakkainta aamuisin. Oireita voivat laukaista pureskelu, kylmyys ja veto.

Diagnoosia tehtäessä on tärkeä tietää milloin kipu alkoi ja millaisia tekijöitä siihen liittyi. On hyvä muistella esimerkiksi pään, kasvojen ja niskan alueen vammat autokolarissa tai isku leukaan. Hammashoitotoimenpidekin voi aiheuttaa ongelmia: suun pitäminen pitkään auki, liian korkea paikka hampaassa ja huonosti istuvat tai uudet proteesit saattavat olla purentaelimen kiputilan taustalla. Omat tavat ja tottumuksetkin voivat aiheuttaa vaivoja. Narskutus ja hampaiden yhteen pureminen, poskien tai kynsien pureskelu tai liiallinen purukumin jauhaminen kipeyttävät purentaelimistöä. Sairaudet, lääkitykset, jatkuvan kivun vaikutus elämänlaatuun ja psykososiaaliset tekijät saattavat myös heijastua purentaelimen toimintaan.

Alle kouluikäisen purentaelimen vaivoja selviteltäessä vanhemmilta kysytään peukalon tai tutin imemisestä, kynsien pureskelusta ja purukumin käytöstä. Pikkulasten hampaiden narskutus voi liittyä hampaiston ja leukojen kehitykseen. Se loppuu aikanaan eikä vaadi hoitoa, ellei lapsella on muita purentaelimen toimintahäiriöön viittaavia oireita.

Näin tutkitaan

Purentaelimistön kliininen tutkimus kuuluu jokaiseen tavalliseen hammaslääkärissä käyntiin. Kun potilas tulee vastaanotolle purentaelimistön toimintahäiriön takia, tutkimus tehdään tavanomaista huolellisemmin. Kuvantamismenetelmät täydentävät kliinistä tutkimusta esimerkiksi silloin, kun vaivojen taustalla saattaa olla vamma, leukanivelen liikerajoitukset ovat suuria, purenta on muuttunut tai epäillään vaikka sylkirauhasen pahanlaatuista kasvainta. Lisätutkimusten avulla voidaan sulkea pois mahdolliset muut syyt ja vahvistaa diagnoosia. Niitä tarvitaan myös, kun purentaelimen ongelmat hoidosta huolimatta jatkuvat.

Kuvantamismenetelmiä on useita, ja niiden tarpeellisuuden määrittelee erikoishammaslääkäri.

Seuraava sivu -->
<-- Palvelut